Äärellä vaihtoehtoisten totuuksien.

Ei taas jaksa. Ymmärtää. Itseään. Pitäisi taas käsittää, muka. Nämä kaikki, erilaiset, tasot, näkökulmat, vaihtoehdot, totuudet. Vähempikin riittäisi. Varmaan. Ehkä.

Niin selkeitä. Toisilla. Tuntuu olevan, näkökulma, valinnat tehty. Eivät pähkäile, vai pähkäilleet jo. Eivät vatkaa pään sisällä. Luulen. Koska en tiedä. Ei voi.

Mutta istun tässä. Ja pohdiskelen, tupakka huulessa, henkisesti. Vaivaan päätäni. Tyyneyden äärellä, sitä metsästäen.

Kuvat Pispalasta (ja Tahmelasta, ehkä Hyhkystä. Ei voi muistaa tarkkaan)

Musiikkina:
Jolly Jumpers - More Than One Hundred Rabbits!
Sister Flo - The Healer

SWG - Strategic Research institute

Menin kokeilemaan. Kaveri pyysi. Saisi portfoliota.

Yllä on se kuva.

SWÄG on nimi. Sillä toimivat, ja tekevät. 10 vuotta, yhdestoista menossa.

Projisoinnin ja valojen yhdistelmä. Miellyin. Elementtejä, piirtelyä. Leikkiä

Ja kun alkoi uusi kausi, kunnia aloittaa näistä. Mystikoista.

Jotta ympyrä sulkeutuisi.

Kuvat SWÄG ry:n tapahtumista 2014, paitsi viimeinen, joka 2015.

Musiikkina:

Parliament - Mothership Connection

Syyllinen ja peloissaan.

Kaverilta lainattu, otsikko. Tunne, joka on, nykyisin harvemmin. Tämä on kirjoitus 

kiitollisuudesta. Yhdestä niistä.

Tämäkin kertoo tutuista, ihmisistä keiden kanssa saanut olla tekemisissä, tuntea. Keskustelu, apu jolla nämä kirjoituksetkin muodostuvat. Materiaali ja vaikutus. Suuri.

Tutkiva luonne. Kokeilla, yhdistellä, mennä eteenpäin. Mikä suunta se liekään. Joku sieltä on tarttunut, lupa yrittää. Tehdä.  

Pääsee kokeilemaan, uskaltaa. Sitten ne pienet onnistumiset. Tuntuu, että asioissa on järkeä. Edes hetken.

Kuvat (ylä-ala):
Hupparikansa pelaa
Auringonlasku Ylä-Voimalla
Sami Kukka & Pöly
Kervinen kurkkii
Traconian Legendat - tarinallinen konsertti (Tampereen yhteiskoulun lukion tanssijat, Akateeminen puhalli orkesteri)

Musana Youtube, teemana Anatolia.

Yksi haikea vielä.

Tekemistä. Siitä tässäkin kyse. Pidän näistä, tapahtumista. Varsinkin niiden tekemisestä. 

Hyvällä porukalla. Voisi kutsua jopa harrastukseksi.

Ihmisiä, hetkiä. Siinä sivussa nousee ja laskee jokin tapahtuma. Olen niitä, ketkä tapahtuman aikana harhailevat. Eivät kuulu sinne.

Ihmiset joita tapaa. Uusia tuttuja. Ja niitä vanhoja. Samanmoisia kun muitakin.

 Tekijöistä pitänyt aina. Ihmisistä, jotka välineitä käyttävät, ja kehittävät. Tarve muokkaa.

Väsy, nälkä, kylmä ja hiki. Alkaa kiristää, eikö tämä jo lopu? Ei koskaan enää. 

Paitsi. Se haikeus, ei  mene pois. Tavataan taas. 

Kuvat viime kesältä, Valtteri-festivalilta.

Kuvissa työläisia ja talkoolaisia.

Kirjoitusmusana Leonard Cohenia. 

Keltainen 14

Kesä. Tähän aikaan sitä kaivataan taas. Kohti mennään seuraavaa.

Tässä kesältä -14, kuvia. Keltaiselta. 14 kappaletta.

Avajaisista. Aina taaksepäin kulkeviin polkupyöriin. 

Ja hetkiin, tavanomaisiin.

Musiikkia, sitä riitti. Samoin kuin kuvataidetta. Siitä resurssien puutteesta ollut puhetta.

Ei tarvitse paljoa, ei hienoja tiloja odoteta. Vaan paikkoja tehdä, maanläheisesti.

Mutta musiikista muutama. Ei liene yllätys.

Ei tässä muuta. Ylhäällä Keijo, alhaalla Lassi.

Mutta eloa. Riiitti.Tekemistä kanssa.

Tiskiaamisesta banjon soittoon.

Vedenkantamisesta pöydän naputteluun. Ja ihan vaan ajatuksesissaan olemiseen.

Mutta oli paikka. Jossa mahdollisuuksia.

Ja viihtyisää.

Ole, soita. Tai ole soittamatta.

Ihmisiä työskentelemässä. Tai vain viihtymässä.

Jos ei muuta, niin sitten reikiä seinään.

Marialle ja kaikille Keltaisella Talolla. Kohti kesää -15.

Rok!

Jytä!

Jytä-Rok!

Kaikki kuvat minun ottamia. Paikka ja aika lienee selviö jo.

Tänään kuuntelin: Särkyneet, Ratsia ja The Seeds yhtyeitä.

Kateellinen paska.

Onhan se hölmöä. Olla kateellinen toisen kuvista.

Kauhesti valoa. Pystyisipä tuohon suljinaikaan.

Kateellinen tyylistä, en kuitenkaan käyttäisi. Vaikka tekniikka antaisi periksi.

 Ja taidot.

Vahva kontrasti, musta puhki. Siihen päädyn kuitenkin.

Ilmeisesti mun juttu. Ainakin nyt.

Teknisyyttä, ja selostusta kuvaamisesta. Vaikka päätin etten. Rakkaat rajoitteeni, opettaneet, päätynyt ratkaisuihin, löytänyt tyyliäni.

Ylhäältä alas:
Erno Haukkala (Jätkäjätkät)
Huoratron
Paleface
Dokumentoimaton räppäri
J.A. Mäki (Radiopuhelimet)

Musa: Johnny Cash - "American series"

Jotain helvetin taidetta.

Siitäpä taas. Taiteesta ja sen kuvaamisesta. 

Tylsämielinen, apinain sukua.

Siellä se heiluu. Huutaa. Kierii. Sottaa. Mitä ihmettä se edes tekee?

Muusikot heiluvat alueella. Sillä lavalla. Kun nähnyt, osaa aavistaa. 

Kun ei tiedä mitä on tulossa. Yleisö, ehkä esiintyjäkään. 

Rupea siinä arpomaan. Vielä oikein pyydetty.  

Millä ajatuksella sitten? 

Dokumentoin. Mitä? 

Jos ottaisin vaan kuvia. Tulkinta, tunne. Ei juonta, ei ratkaisua. 

Ei tule toista. Ei kenelläkään ole kuin tämä.

 Ylhäältä alas:
Maagillinen teatteri, yleisöä.
Sigtryggur B. Sigmarsson
Mikko Gromov
Wisa K.
He liping
Kyeong Hwa

Musiikkina Gil Scott-Heron.