Hetken mietin, kyllä, kyllä se oli. Harvoin rocktrio kantaa puoltatoista tuntia niin hyvin. Ja biisit oli monipuolisempia kuin levyltä. Kai joku sanoi niin.
Kesken monen päivän keikkaputken, mutta kuvaa minua. Kuinka koen. En osaa analysoida keikkoja, olen, menen mukana. Kuvaan tai en.
Kadehdin teitä, ketkä voitte tehdä useita asioita. Olla keikalla ja miettiä asioita. Mietin minäkin, kuvia, monesti. Minulle se on eri, se on hetkessä.
Entäs se kokemus? Tiukkaa analyysia keikan rakenteesta, soitosta ja viittauksia musiikillisiin yhtymäkohtiin. Tai sitten "Oli ihan vitun kova". Ihan sama, kuinka haluat.
Usein tulee tunne. Että minun odotetaan osaavan kertoa jotain keikoista. Koska käyn paljon. Tekisi mieli kertoa, mutten saa kiinni. Sanoiksi.
Olin siellä, nautin. Muuten olisin kait lähtenyt. En muista mitä biisejä soittivat. Minulla on muistikuvani, mutta vain jotain kuvajaisia sinulle.
Kuvat (© Minä):
Klubi/ Tampere, 3.12.2014
Atomikylä ja Beastmilk.
Atomikylä ja Beastmilk.
Tätä kirjoittaessa soi digitaalisesti Baby Huey.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti