tiistai 2. joulukuuta 2014

Pitäkää todellisuutenne, viihdyn omassani.


”Painajainen-psykoosi-itsemurha-kidutus
Unelma-narkoosi-kirvesmurha-vapautus”

Se turhauttava tunne, toimia maailmassa jota ei tunne omakseen. Ja itsetuho on käynyt tylsäksi. Todellisuus, se todellinen, löytää omasi, muokata se kodiksi. Elää.

Kohdata toinen ihminen aidosti. Kohtaaminen, se kohta jossa todellisuutenne leikkaavat toisensa. Ymmärtää hetken aikaa toista.

Olla vain irti. Leijua, antaa mennä. Ilo siitä että kokee. Kokeminen itsessään, ei sen määritteleminen. Oma.

   
”Rock'n'rollin maailma
Päihteet rikokset kuolema
Kirkkomaa tai mielisairaala
Viimeisenä osoitteena”

Ei ole pakko mennä loppuun asti. Voin nauttia ilman tarvetta olla jotain. Loppu tulee, se on aivan varma. Ei minulla ole enää kiire. Kuljen täällä, omana itsenäni, monenkaan huomaamatta, urbaanikommando.





Näillä mennään. Koita pärjätä. Palataan.

Lyriikat: Seremonia
Kuvat ylhäältä:
Takku kuuntelee Seremoniaa
Punainen tuoli
Altsuhipat
Wisa K- Mutagenesis


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti